Kuiskutuksia

Iltahämärissä Frida ja Gunvor kääriytyivät peittoihinsa ja jutustelivat myöhään yöhön. Fridalla kävi mielessä, että olisipa käytännöllistä jos olisi yksi huone lisää. Hän tuli lausahtaneeksi ääneen ajatuksensa. Gunvor innostui heti. Heidän mielikuvituksensa lähtivät vinhaan laukkaan, kun he suunnittelivat pientä laajennusta taloon.

-No, aika näyttää, tuumasi Frida haukotellen. Gunvor nukahti tuota pikaa, mutta Fridan ajatukset jäivät pyörimään laajennuksessa. Lopulta hän sai ajatuksensa katkaistuksi, jolloin NukkuMatti sai kaapatuksi hänet mukaansa.

Gunvor saapuu

 
Frida haki Signeltä ja Theodorilta patjan lainaksi. Palautuksella ei kuulemma ollut kiirettä.

Ja sitten Gunvor saapui! Voi sitä riemua, kun ystävykset kohtasivat. Edellisestä tapaamisesta olikin jo aika pitkä aika. Paljon oli ehtinyt tapahtua välillä.

Frida pyysi Gunvoria käymään peremmälle. Gunvor astui sisälle ja näytti hyvin hämmästyneeltä.
Ensimmäiseksi hän laski ikkunan edessä olevalle kiikkerän näköiselle tasolle kultakalan, jonka oli tuonut tuliaisiksi. Hänen katseensa kiersi huoneessa, viipyili siellä täällä, mutta hän oli vaiti.

Frida oli juuri kattamassa teepöytää. Hän aisti Gunvorin vaitonaisuuden ja alkoi hämmentyä. Lopulta Frida kysyi:
- Mitäs tykkäät?
- No onhan tää. Tiätsä tää on sellanen Nuhjula, tyyliin Huvikumpu ja silleen.

Frida jähmettyi. Hän oli varmaan kuullut väärin.
- Niin mitä sanoit? hän henkäisi.

- Siis silleen niinku, että tää on semmonen... hmmmm... mä en oikein osaa sanoa sitä... mut tää sopii sulle! Gunvor koetti etsiä sanoja.

Frida oli järkyttynyt. Hänen rakas pikkuriikkinen kotinsa, jota hän oli koko sydämellään laittanut, oli ystävän mielestä Nuhjula, Huvikumpu. Hän kääntyi katsomaan kotiaan kuin vieraan silmin. Hän katsoi ja katsoi. Lopulta hän ymmärsi mitä Gunvor tarkoitti. Hyvänen aika!  --- Sehän oli täyttä totta. Tarkemmin katsottuna kaikki oli enemmän ja vähemmän vinksin vonksin, juuri niinkuin Huvikummussa. Hän mietti seuraavaa kysymystään, rohkenisiko sitä esittää, mutta päätti kysyä. Frida ajatteli, että parempi puhua suoraan, ettei jää säröä ystävyyteen.
-  Niin, kun sinä sanoit tämän olevan Nuhjula-Huvikumpi ja että se sopii minulle, niin mitä oikeastaan tarkoitit?

- No tiätsä kun en mä osais kuvitellakaan sua mihinkään moderniin huusholliin. Tää vain jollain lailla on niin vaikuttavasti sun näköinen. Gunvor selitti ja sanoi vielä, ettei missään nimessä tarkoita sitä pahalla.

Hetken aikaa Frida vielä pureskeli asiaa, mutta ymmärsi sen sitten. Hän kuuli Gunvorin asuvan valkoisessa kerrostaloasunnossa ja viihtyvän erinomaisesti. Sisustus on niukkaa, esillä ei ole kuin välttämätön. Frida mietti sitä. Hän ajatteli, ettei ikinä viihtyisi itse sellaisessa, mutta ystävänsä tuntien ymmärsi miksi Gunvor viihtyi.

Puhelu

Aamupäivällä ystävätär, Gunvor B,  soitti. Frida kertoi innoissaan ostaneensa oman kodin ja sisustavansa sitä parhaillaan. Gunvorkin innostui. Hän halusi tulla käymään ja jäisi mielellään yöksi..
 - Lämpimästi tervetuloa, Gunvor! Odotan ilolla tapaamistamme.

Onpa mukava tavata Gunvoria pitkästä aikaa. He olivat olleet ystäviä jo opiskeluajoilta asti.
Frida  mietti ankarasti miten yövyttäisi ystävättärensä.  Hän tuumi, että sijaisi Gunvorille pedin omaan sänkyynsä ja nukkuisi itse lattialla. Frida arveli saavansa Signeltä ja Theodorilta lainaksi patjan.

--- Maton virkkasin puuvillalangasta ja pöytäliinan pitsinvirkkuulangasta.  Kukkaruukun tein pahvista ja kukat paperista.

Mikäs ollessa

Päiväpeitteen Frida oli käynyt ostamassa ihan kaupasta. Se oli ehkä hiukan liian tönkkö
- Noh, ehkä tämä käytössä olleentuu, Frida tuumasi.
Hän asettui nautiskelemaan olostaan aivan rauhassa, kaivoi virkkuut esille ja mietti millaista torkkupeittoa alkaisikaan värkätä. Aikansa lankoja pyöriteltyään hän huomasi, etteivät värit nyt oikein innostakaan. Pitäsi olla murretumpia sävyjä.

--- Päiväpeitteen virkkasin puuvillalangasta, mutta se on liian paksu.  Puhelimena on sellainen pieni muovilevy, jollaisia roikkuu uusissa vaatteissa.

Siinä istuskellessaan hän huomasi kaipaavansa musiikkia.
- Ähh, viittisköhän lähteä vielä kauppaan? hän kyseli itseltään ja lopulta päätti olla reipas ja hilpasta markettiin. Hän ei halunnut ostaa käytettyä radiota varmistaakseen, ettei se särise. Kuink ollakaan, oikein sopuhintainen radio löytyi. Frida ei ole erityisen tekninen, joten hänellä meni tovi, ennenkuin löysi oikeat nappulat ja sai koneen laulamaan.

--- Kirjan kannet tein pahvista ja sisukset vanhan kirjan sivusta.

--- Radion leikkasin vanhoista kuulokkeista tms.

Voi että oli taas suloista käpertyä nukkumaan. Hän kuunteli mielellään Pärtin musiikkia, mutta ei ollut muistanut ostaa levyjä. Miellyttävää sellomusiikkia hän kuitenkin löysi ihan radiokanavalta. 

Mikäs ollessa! Frida pukeutui ihanaan pitsiyöpykkäänsä, jonka oli saanut pelastetuksi kummitädin jäämistöstä, lueskeli vähän hajamielisenä kirjaansa ja tuumasi olevansa varsinainen onnentyttö. 

Jipii!

Kierrätyskeskuksessa oli ihan melkein kuin odottamassa sopiva tiskipöytä. Olihan se vähän "kropo", mutta ei vuotanut ja muutenkin oli aivan siisti. Timppa Putkimies kävi sen asentamassa paikoilleen.

---   Tiskipöydän väkersin pahvista. Siihen oli pakko tehdä tuo levennys, jotta allas mahtui. Allaskaapin tein lääkepurkista.  Pullonpohja on altaana ja happiviiksistä tuli hanat. Nuppineulat kertovat kuuman ja kylmän.

Kipot ovat helmenpuolikkaita ja musta pata tabletin pohjasyvennys ( Miksi sitä sanotaan, sitä lääkelistaa missä tabletit säilytetään?)

Edistystä koko ajan

Seuraavana päivänä Frida malttoi pitää hengähdystaukoja, ettei väsyttäisi innokkuudessaan itseään liikaa. Hän hommasi pieniä "juttuja" milloin mistäkin ja nautti jokaisesta pienestä yksityiskohdasta erikseen. Hän kyllä tiesi, että jotkut olivat hätäratkaisuja kodikkuuden tunteen saamiseksi, mutta ei se haitannut.

Vettä ei tullut, mutta Signen mies, Theodor, toi hinkillä raikasta vettä. Olipa se ihanaa!
Saadaksensa putki- ja vesiasiat kuntoon, Fridan oli ollut pakko rientää paikasta toiseen. Ystävälliset ihmiset neuvoivat paikkoja, minne mennä. Hän oli  juoksuillansa saanut monta asiaa hoidetuksi.

-- Pihalaatat ovat kanamunien kennoista. Seinä kahvin suodatinpussia.
-- Maitotonkan tein tällaisesta juomapurkista.

Kyllä nukutti!

Naapurit piipahtivat vielä pyytämässä, että Frida kävisi katsomassa, josko heidän varastossaan olisi jotain muutakin hänelle tarpeellista. Olihan siellä. Illan hämärtyessä Frida olikin todennut tarvitsevansa kohdevalaisimen sängyn viereen. Aivan toimiva valaisin sieltä varastosta löytyi. 

-- Tein valaisimen rautalangasta, kuulakynän jousesta, ja kahdesta helmestä. Maalasin valkoiseksi.

Naapurin rouva, joka kertoi olevansa Signe, penkoi kasoja ja kysyi kelpaisiko pieni hyllykkö. Frida kyllä ajatteli sen olevan jo aikansa elänyt, mutta päätti ottaa kuitenkin sen mukaansa.  Loppujen lopuksi se osoittautui aivan kelvolliseksi. Hän ripusti sen makuualkovinsa seinälle.

--- Hyllyn tein jäätelötikuista ja puulastasta. Maalaus akryylillä.

Ihana oli väsyneenä käpertyä nukkumaan omassa pikkuruisessa kodissa. Kiitollisena Frida sulki silmänsä ja antoi unen viedä.

Pikkuhiljaa

Frida hoiteli monenlaisia asioita, touhusi hellittämättä ja alkoi vähitellen hermostua. Lopulta hän huomasi olevansa aivan ylikierroksilla. 

- Nyt minun täytyy ymmärtää, etten voi saada kaikkia asioita samana päivänä. Minulla on pöytä ja sänky. Se on jo hyvä alku. 

Hän heittäytyi pehmoiselle vuoteelleen lörsöilemään ja kaivoi esiin Löytökirjan jäämistökopasta parilla eurolla ostamansa kirjan. Se tulikin tarpeeseen :D 

Vanhan uunin hän sai naapurilta ilmaiseksi. Se oli ollut varastossa kaikkien tiellä, joten naapurit olivat  tyytyväisiä päästessään siitä eroon. Frida oli onnellinen. Häntä se palvelisi vielä aivan hyvin.

-- Uunin tein lääkepakkauksesta ja maalasin spraylla kermankeltaiseksi.

Voi hurja!

Ehtolla alkoi kuulua aivan kauheata meteliä, joka lähestyi. Frida höristeli korviaan, mutta ei oikein osannut päätellä mistä niin iso ääni kuului. Hämmästyksekseen hän huomasi metelin lähestymistään lähestyvän ja yhä suurenevan, kunnes se loppui. Frida riensi ovelle katsomaan.

- Voi hyvä jyssäys!, hän henkäisi. Pihalla seisoi hirvittävän suuri työkone, joka roikotti sänkyä, sitä sänkyä jonka Frida oli ostanut Spr:ltä. Setä oli pitänyt lupauksensa ja tuonut sen ehtoolla. Yksi jaloista oli kuljetuksessa hiukan kärsinyt, mutta sen sai helposti korjatuksi.

Sänky

- Missähän minä nukun?, Frida ihmetteli. Hän muisti kuulleensa, että lähistöllä oli hyvä Spr:n kirppis. Sinne hän oikopäätä lähtikin. Sänkyjä ei ollut tarjolla kuin tämä eksoottisen näköinen, ehkä jostain ruo`osta valmistettu leveä sänky. Se oli hyvin edullinen, joten Frida ei kauan harkinnut. Ystävällinen setä lupasi tuoda sen ehtoolla.  Petivaatteet Frida löysi samalta kirppikseltä.

--- Sängyn tein sanomalehtipaperista ja maalasin sen vähän huolimattomasti akryyleillä. Tolppiin laitoin helmet.

Pöytä

 Ensimmäisenä Frida huomasi kaipaavansa pöytää. Sen hän tuunasi vanhasta, rikkoutuneesta lautasliinatelineestä.
- Hmm, ei välttämättä ihan sopiva. Ehkä liian suuri, mutta ajaa asian tässä vaiheessa, hän tuumi

Asukas

Frida sattui parahiksi paikalle. Hän oli jo jonkin aikaa etsinyt itselleen pikkuista omaa kotia. Frida on hiukkasen hipahtava friidu, joka valitsee mielummin toisen vaihtoehdon.

Nähtyänsä talon, hän ihastui siihen oitis.  Siinä oli sitä jotain, mutta mukavuuksia siinä ei ollut. Siitä huolimatta Frida oli myyty ja kohta talokin oli myyty, hänelle.

--- Talon rakensin pahvista. Frida on koottu rautalangasta ja kangassuikaleista, kasvot pähkinänkuoresta ja hiukset villahahtuvasta--- 
                           

Tästä kaikki alkoi

Talo...

...jonka rakensin joulunpyhien jälkeen, kun oli polttava tarve tehdä käsillä jotain.

Minulla on elämäni aikana ollut monta nukkekotia, milloin laatikoissa, milloin kaapeissa ja milloin ihan nukketaloissa. Viime aikoina olen alkanut tehdä nukketaloja yms  itse. Ne eivät ole vimpan päälle hiottuja eivätkä suoria kopioita oikeista tuotteista. Sellainen ei kerrassaan vain kiinnosta tässä vaiheessa.
Erilaisia nukeista ja nukkekotielämästä kertovia kuvakirjoja olen joskus hamstraillut, mutta valitettavasti  niistä osa on jonnekin hävinnyt tai sitten puhki luettu. Erityisesti on jäänyt mieleen Nukkekodin Nellit, joista ei ole jäänyt kuin yhdet kannet jäljelle. Niitä kansia en ole hennonnut heittää pois, mutta nyt käytin ne tämän rakennuksen pohjana. Harmi etten älynnyt ottaaa kuvaa

Rakennelmissani käytän kierrätysmateriaaleja. Periaatteenani on tehdä kaikki itse, mutta en ole siinä  absoluuttinen, sillä erilaista nukkekotitavaraa on iso laatikollinen.

Kuvat eivät tee oikeutta väreille. Tuossa yllä olevassa kuvassa laatat ovat luonnossa paljon kauniimpia, pehmeämmän värisiä.

Alan nyt kirjoittaa juttua Fridasta, joka muutti tähän taloon. Hänelle tapahtuu monenlaisia asioita. Ajatuksenani on, että tätä voi tutkia vaikka lasten kanssa. Voi pohdiskella yhdessä asioita, joita tulee vastaan, voi tarkastella yksityiskohtia ja keksiä sivujuonia.

Todennäköisesti blogini teemat muuttuvat inspiraatioiden mukaan. Antaas kattoo!

Tervetuloa seuraamaan!