Päiväpeitteen Frida oli käynyt ostamassa ihan kaupasta. Se oli ehkä hiukan liian tönkkö
- Noh, ehkä tämä käytössä olleentuu, Frida tuumasi.
Hän asettui nautiskelemaan olostaan aivan rauhassa, kaivoi virkkuut esille ja mietti millaista torkkupeittoa alkaisikaan värkätä. Aikansa lankoja pyöriteltyään hän huomasi, etteivät värit nyt oikein innostakaan. Pitäsi olla murretumpia sävyjä.
--- Päiväpeitteen virkkasin puuvillalangasta, mutta se on liian paksu. Puhelimena on sellainen pieni muovilevy, jollaisia roikkuu uusissa vaatteissa.
Siinä istuskellessaan hän huomasi kaipaavansa musiikkia.
- Ähh, viittisköhän lähteä vielä kauppaan? hän kyseli itseltään ja lopulta päätti olla reipas ja hilpasta markettiin. Hän ei halunnut ostaa käytettyä radiota varmistaakseen, ettei se särise. Kuink ollakaan, oikein sopuhintainen radio löytyi. Frida ei ole erityisen tekninen, joten hänellä meni tovi, ennenkuin löysi oikeat nappulat ja sai koneen laulamaan.
--- Kirjan kannet tein pahvista ja sisukset vanhan kirjan sivusta.
--- Radion leikkasin vanhoista kuulokkeista tms.
Voi että oli taas suloista käpertyä nukkumaan. Hän kuunteli mielellään Pärtin musiikkia, mutta ei ollut muistanut ostaa levyjä. Miellyttävää sellomusiikkia hän kuitenkin löysi ihan radiokanavalta.
Mikäs ollessa! Frida pukeutui ihanaan pitsiyöpykkäänsä, jonka oli saanut pelastetuksi kummitädin jäämistöstä, lueskeli vähän hajamielisenä kirjaansa ja tuumasi olevansa varsinainen onnentyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti