Gunvor saapuu

 
Frida haki Signeltä ja Theodorilta patjan lainaksi. Palautuksella ei kuulemma ollut kiirettä.

Ja sitten Gunvor saapui! Voi sitä riemua, kun ystävykset kohtasivat. Edellisestä tapaamisesta olikin jo aika pitkä aika. Paljon oli ehtinyt tapahtua välillä.

Frida pyysi Gunvoria käymään peremmälle. Gunvor astui sisälle ja näytti hyvin hämmästyneeltä.
Ensimmäiseksi hän laski ikkunan edessä olevalle kiikkerän näköiselle tasolle kultakalan, jonka oli tuonut tuliaisiksi. Hänen katseensa kiersi huoneessa, viipyili siellä täällä, mutta hän oli vaiti.

Frida oli juuri kattamassa teepöytää. Hän aisti Gunvorin vaitonaisuuden ja alkoi hämmentyä. Lopulta Frida kysyi:
- Mitäs tykkäät?
- No onhan tää. Tiätsä tää on sellanen Nuhjula, tyyliin Huvikumpu ja silleen.

Frida jähmettyi. Hän oli varmaan kuullut väärin.
- Niin mitä sanoit? hän henkäisi.

- Siis silleen niinku, että tää on semmonen... hmmmm... mä en oikein osaa sanoa sitä... mut tää sopii sulle! Gunvor koetti etsiä sanoja.

Frida oli järkyttynyt. Hänen rakas pikkuriikkinen kotinsa, jota hän oli koko sydämellään laittanut, oli ystävän mielestä Nuhjula, Huvikumpu. Hän kääntyi katsomaan kotiaan kuin vieraan silmin. Hän katsoi ja katsoi. Lopulta hän ymmärsi mitä Gunvor tarkoitti. Hyvänen aika!  --- Sehän oli täyttä totta. Tarkemmin katsottuna kaikki oli enemmän ja vähemmän vinksin vonksin, juuri niinkuin Huvikummussa. Hän mietti seuraavaa kysymystään, rohkenisiko sitä esittää, mutta päätti kysyä. Frida ajatteli, että parempi puhua suoraan, ettei jää säröä ystävyyteen.
-  Niin, kun sinä sanoit tämän olevan Nuhjula-Huvikumpi ja että se sopii minulle, niin mitä oikeastaan tarkoitit?

- No tiätsä kun en mä osais kuvitellakaan sua mihinkään moderniin huusholliin. Tää vain jollain lailla on niin vaikuttavasti sun näköinen. Gunvor selitti ja sanoi vielä, ettei missään nimessä tarkoita sitä pahalla.

Hetken aikaa Frida vielä pureskeli asiaa, mutta ymmärsi sen sitten. Hän kuuli Gunvorin asuvan valkoisessa kerrostaloasunnossa ja viihtyvän erinomaisesti. Sisustus on niukkaa, esillä ei ole kuin välttämätön. Frida mietti sitä. Hän ajatteli, ettei ikinä viihtyisi itse sellaisessa, mutta ystävänsä tuntien ymmärsi miksi Gunvor viihtyi.