Voi hurja!

Ehtolla alkoi kuulua aivan kauheata meteliä, joka lähestyi. Frida höristeli korviaan, mutta ei oikein osannut päätellä mistä niin iso ääni kuului. Hämmästyksekseen hän huomasi metelin lähestymistään lähestyvän ja yhä suurenevan, kunnes se loppui. Frida riensi ovelle katsomaan.

- Voi hyvä jyssäys!, hän henkäisi. Pihalla seisoi hirvittävän suuri työkone, joka roikotti sänkyä, sitä sänkyä jonka Frida oli ostanut Spr:ltä. Setä oli pitänyt lupauksensa ja tuonut sen ehtoolla. Yksi jaloista oli kuljetuksessa hiukan kärsinyt, mutta sen sai helposti korjatuksi.