lauantai 5. tammikuuta 2019

Apua!



 Eräänä yönä Frida heräsi hätkähtäen aivan kirkkaaseen ajatukseen, että parvelle tulo täytyy tehdä helpommaksi. Visio oli hänen mielessään selkeänä.
- Täytyypä pyytää työmiehiltä, vai voikohan heitä enää sanoa työmiehiksi,,,, no, täytyy niiltä tyypeiltä pyytää josko ehtisivät tehdä aputason parven päätyyn. Silloin tikkaitakin voisi lyhentää

--- Tikkaat tein liimaamalla yhteen grillitikkuja ja maalaamalla akryylillä.

Työmiehet arvelivat, että sellaisen tekemisessä ei kauan nokka tuhissut. Ehtoolla se olikin jo valmis! Frida oli tosi tyytyväinen.
Yhtäkkiä hän huomasi, että nythän hän saisi parven alle ihanan pienen ompelu- ja näpräilynurkkauksen. Ajatus riemastutti. Hän päätti heti soittaa Gunvorille. Gunvor oli luvannut tulla käymään kunhan remppa alkaisi olla valmis. Mutta nyt oli tästä keksinnöstä ihan pakko kertoa, ja heti.


Vaan missäs oli kännykkä?
- Ei se voi kaukana olla, Frida tuumasi, mutta vaikka hän etsi joka paikasta, luuria ei näkynyt Hän penkoi petikamppeensa, käänsi patjankin nurin ja tutki raot, mutta ei. Hän kävi pikaisesti pihalla katsomassa. Ei sielläkään. Hän huomasi, miten sydän alkoi hakata ja päässä suhista.
- Nyt mun pitää rauhoittua, muuten tulee paniikki!

Hän istuutui rauhoittuakseen, mutta pomppasi hetken kuluttua pystyyn ääneen puhellen:
- Eihyväntähenmitämunpitäätehä??? Mäpä soitan Signelle.
Samassa hän tajusi hullunkurisen ajatuksensa. Hän poukkoili edestakaisin ja etsi yhä uudelleen samoista paikoista. Ei löydöksiä.
Lopulta hän päätti kipaista Signen luo sopiakseen, että Signe soittaa tiettyyn aikaan, että luuri hälyttäessään löytyisi. Ei löytynyt.
- Voi kurjuus, muistaisinpa edes onko se äänettömällä.
Hän istuutui. Hän ajatteli, että se on vain kännykkä, tästä selvitään. Kukaan ei ole kuollut eikä mikään uhkaa. Yksi kännykkä vain on kateissa.
Frida koetti muistella ohjeita sen varalle jos kännykkä katoaa, mutta hän ei vielä kyennyt ajattelemaan selväjärkisesti. Hän kertaili mielessään missä oli viimeksi luuria käyttänyt. Joo, hän oli soittanut työmiehille, joo ja kirjastoon jatkaakseen sakkouhan alla olevia kirjojaan. Joo ja jokin myyjä oli ollut sitä mieltä, että juuri Frida on yksi niistä onnekkaista, jolla on loistava tilaisuus tilata kolmeksi kuukaudeksi jokin aikakauslehti täysin ilmaiseksi. Juu eikä mitään seuraamuksia tietenkään.
- Mutta sitten! Mitä tapahtui sitten? Ei mitään käryä!


Frida kävi Signen luona soittamassa veljelleen Vikille, joka lupasi tulla auttamaan suoraan töistä. Hän pyysi, että saisi yöpyä Fridan luona, sillä muuten ei ehtisi olla kuin juuri ja juuri yönsyrjän kotona. No kyllähän se passasi! Mikäpäs mukavampaa kuin sisarusten rupatella kaikessa rauhassa.


Vikki ja Frida lähtivät kauppaan, jossa myydään puhelimia. Vikki kehotti ottamaan passin mukaan. Frida ihmetteli syytä. Vikki selitti, että pitää pystyä todistamaan henkilöllisyytensä. Fridalla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa miten hän oli toiminut ottaessaan edellistä puhelinta käyttöönsä. Siitä oli jo monta vuotta aikaa.


Kun he olivat taas kotona Vikki neuvoi miten tietsikalla pystyi soittamaan kadonneeseen luuriin. Kylläpä on hyvä systeemi.

--- "Tietokone" on muistaakseni jokin tietokoneen osan rasia. Löysin sen poikani huoneesta ja korjasin talteen.
--- Pöydän tein pahvista ja puutikuista ja puhelimen pahvista ja jätskitikusta. 


Frida halusi Vikin kokeilevan parvella nukkumista. Hän nukkui itse olohuoneen lattialla, jotta he pystyivät juttelemaan niin pitkälle yöhön kuin jaksoivat.

--- Olohuoneen tapetiksi otin väritulosteita vanhan kirjan kansista.
--- Kirjahyllyn tein puulastoista ja jätskitikuista. Kukka rautalangasta ja maalarinteipis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti