"Koulutusta"

Noin viikon kuluttua Frida päätti kipaista Kahvila Helmessä ja kirppiksellä. . Beata - Kyllikki oli järjestelemässä hyllyjä kaunis lyhty sylissään. Hän oli onnellinen. Ystävä oli lahjoittanut lyhdyn myyntiin. Kaikki hyväkuntoiset tavarat olivat tosi tervetulleita myyntihyllyille.

---- Sain tosiaan ystävältä pussillisen aarteita. Tuo lyhty oli jossakin joulukoristeessa.

Beata- Kyllikki oli niitä ihmisiä, jotka osasivat iloita pienistäkin asioista. Ei hän bisneksissäänkään tavoitellut suuria voittoja. Mukavinta oli tavata erilaisia ihmisiä. Jokainen oli tietenkin oma yksilönsä, mutta kyllä asiakaskunnan voisi jakaa tiettyihin tyyppeihin. Pienessä tilassahan luodaan kontakti jokaiseen asiakkaaseen. Kohtaamisella on merkitystä.  Beata - Kyllikki  piti parhaana kertoa Fridalle joitakin asioita vuorovaikutuksesta asiakkaiden kanssa. 

Fridasta oli mukavaa katsella sivusta kun Beata - Kyllikki palveli asiakkaitaan. Kieltämättä Beata - Kyllikiltä se näytti luonnistuvan. Frida ajatteli, ettei ehkä ikinä itse oppisi tuollaista luontevuutta, mutta eihän sitä tietäisi ennen kuin on kokeillut.

Samassa Beata - Kyllikki naurahti. 

- Hei muuten, tuolta tulee muuan asiakas, joka katselee ja tutkii tavaroita, mutta ei koskaan osta mitään. Eipä hän liioin juttelekaan. Kääntelee ja vääntelee tavaroita, mutta en muista hänen koskaan ostaneen mitään. Eipä tuo edes kysy hintoja. Olisipa kiinnostavaa tietää millä asioilla hän liikkuu. 

Ja niinhän se asiakas toimi nytkin. Tervehti lyhyesti heitä, mutta ei sen kummemmin ottanut kontaktia  Oli kuin muissa maailmoissa. Beata - Kyllikki iski silmää Fridalle, kääntyi sitten asiakkan puoleen ja kysyi hyvin ystävällisesti

- Etsittekö jotain? Voinko auttaa?

Asiakas hätkähti, vilkaisi Beata - Kyllikkiä sanoen nopeasti, että ei tarvitse apua. Kohta hän jo  lähtikin ja naiset jäivät pohtimaan hänen merkillistä käytöstään.

¤

Fridaa askarrutti Beata - Kyllikin nimi. Yhdistelmä oli kieltämättä erikoinen. Hän ei kehdannut suoraan kysyä, sillä niin tuttuja he eivät ehkä kuitenkaan vielä olleet. Ei auttanut kuin odottaa sopivaa hetkeä, sillä olihan Beata  Kyllikki luvannut sen joskus kertoa. Frida mielestä tällaiset tilanteet olivat ristiriitaisia. Voihan olla, että nimeen ei liittynyt mitään dramatiikkaa, mutta silloin kun siitä oli puhetta, Beata - Kyllikillä saattoi olla muita asioita mielessä, niin että ei tuntunut sopivalta kertoa juuri silloin. Tai sitten siihen liittyi jotain erityistä. Hän mietti kotimatkalla asiaa puolelta ja toiselta.

- Tarvitsisikohan Beata - Kyllikki muistutuksen, että on luvannut kertoa? Näin osoittaisin kuunnelleeni häntä ja olevani kiinnostunut, vai pitääkö minun vain malttaa mieleni ja odottaa? Vai toivoisikohan hän, että rohkaisisin kertomaan. Ehkä minä tyydyn odottamaan, eihän nyt kuitenkaan ole sen kummemmasta asiasta kuin ihmisen nimestä.

Fridaa nauratti.